Hei
Palvelukoti Pihlajassa on unelmoitu, kauniissa pakkassäässä..
Unelmani on..
<3 Saada soittaa kaksipuoleisella huuliharpulla.
<3 Omat puikot ja kujelmat, tehdä käsitöitä.
<3 Voisin verkoilla käydä kaloja pyytämässä.
<3 Voisin soutaa.
<3 Retkeillä Heinävedellä kanavia katsomassa.
<3 Päästä kotiin tai sairaalaan.
<3 Saada kasvatti, voisin tehdä puutarhatöitä sisälle, saisin kasvattaa.
<3 Saada laulaa.
<3 Pysyisin terveenä, eikä olisi kipuja, ne rajoittaa liikkumista.
<3 Saada oma kuntosaliohjaaja asukkaille.
<3 Saisi kunnalta enempi kuntoutusta.
Nämä unelmat itse asianomaisen kertomana,
sai kuulijan vetäytymään hiljaiseksi... mikä loiste kertojan silmissä ja kasvoilla..
ja kuinka helposti nämä toteutettaisiin, mutta mitä jää sitten unelmaksi?
Toivon että unelmasi täyttyvät!
VastaaPoistaNäitä unelmia kun lukee niin pakosti herää ajatus kuinka paljon yksinkertaisia ja vaatimattomia ilon aiheita vanhukset ovat menettäneet. Nämä ovat pieniä ja helposti järjestettäviä asioita, kun vaan aloitetaan asiakaslähtöinen ajattelu.
VastaaPoistaIhanaa, että olette Pihlajassa kysyneet unelmia.
VastaaPoistaNiin, eihän se onnellinen ja hyvä elämä paljon kummoisempia asioita vaadi. Mutta eikös se ole niin, että unelmien toteuttaminen onkin hyvä aloittaa niistä pienistä ja helposti toteutettavista asioista. Sitä kautta usko unelmien toteutumiseen kasvaa ja tilalle tulevat entistä suuremmat ja haastavammat unelmat.